Päivä 2

Aamu meni taas ruisleivän ja rehujen voimalla. Tällä kertaa leipänä pakkasesta kaivettu Real ja makempi leipä meni mukavasti alas ilman juustoakin (toisen taas natustaessa sitä vieressä). No itsepähän päätökseni tein ja siinä pysyn.

Kipuileva kurkku innoitti keittolinjalle ja kauppareissun kautta keittelemään bataattia. En ole mikään aktiivinen ruuanlaittaja vaikka periaatteessa ruokaa tykkään laittaa, mutta lähinnä jos joku muukin sitä on syömässä. Nyt olen tässä aloitellut vuotta toisen nurkissa pyörien ja onneksi tapailemani Mies sattuu olemaan normaalia (kuinka korrekti ilmaisu:normaali/epänormaali..mutta sanottakoon, että verrattuna omiin henk koht kokemuksiini miehistä) kaksilahkeista avoimempi ruokavalion suhteen, eikä tofu, falafel tai edes bataattikeitto aiheuta hänellä minkäänlaista ahdistusta tai epäileviä katseita. Niinpä kokkasimme kyseistä keittoa kimpassa, bataatti, mustapippuria, GoGreen-ruokakermaa, keitinvettä ja aromisuolaa.

Aromisuola, hmh, muuta ei ollut ja koska olimme juuri käyneet kaupassa sekä koska olin toisen nurkissa ja koska..
seliseliseli..
purkin kyljessä luki mm. ”saattaa sisältää maitoa ja kananmunaa..” mutta laitoin sitä silti. Keitto oli hyvää ja suolapurkki puutoslistalle. Sen verran vielä puolustelen, että vaikea olisi suolaakaan ollut muilla mausteilla korvata sillä Mies on vasta muuttanut, eikä maustehylly pursuile erikoisempia yrttejä kun ei tosiaan edes sitä tavan suolaa ole tarjolla. Aromisuola ja mustapippuri ainoat vaihtoehdot ja koska en ollut yksin syömässä, niin toki tahdoin tehdä ruuasta sellaista, että se itse talon isännällekin maistuu.

Kauppareissu oli samalla apteekkireissu, kurkku ja kuumelääkkeitä, Miehelle lähinnä, itse kipaisin samalla b12-pilleripurkin –ainoa vitamiini, jota ei vegeruuasta saa. Ostin 30 pillerin purkin, okei, kuukaudessa ei varmaan kummempia puutostiloja ehtisi tulla, mutta eipä siitä varmaan haittaakaan ole varmistaa sen saantia.

Kaupasta mukaan myös soijajugurttia ja illalla herkuttelua jugurtti-mysli-kiivi-viinirypäleherkulla.

Kivaa.Tulipahan tehtyä (hyvää) bataattikeittoa, jota aiemmin olin syönyt vain äitin luona.  Nam!

Tiedän, että ruokavaliossani on paljon parantamisen varaa, niin ekologisesti kuin ravinto-opillisestikin. Ehkä tämä kuukausi toimii kummankin edellä mainitun osa-alueen puutteitten tiedostettavaksi tuovana ja mahdollisesti jopa jotain korjaavana ajanjaksona..
Katsotaan mihin suuntaan asiat lähtevät rullaamaan.

-e

Aletaanpa alusta.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Päivä 1

Yllätys yllätys, aamu alkaa huonovointisena ja pohdituttaa söinkö kermaviiliin tehtyä dippiä vielä keskiyön jälkeen..Ajantaju on kadonnut yön osalta, jäänyt jonnekin vanhan vuoden ja uuden sellaisen vaihtuessa. Jos, niin tehty mikä tehty, minkäpä sille enää mahtaa.

Jo ennen vuoden vaihdetta asiaa suunnitellessani tuumasin, että suhtaudun tähän hommaan kuitenkin realistisesti. Varmasti tulee suuhun pistettyä yhtä sun toista, minkä jälkeenpäin (ja ehkä jo sillä hetkellä) tajuaa eläinperäiseksi, mutta yritän olla ottamatta sellaisia tilanteita liian vakavasti. Itseään sen kummemmin ruoskimatta mutta kuitenkin tilanteen tiedostaen. Yrittäen oppia. Yrittäen pysyä siinä, mitä aionkin. Mahdollisimman vähän lipsumatta.

Aamupalalla ahdisti. Eilinen vuodenaaton aterian lohiterriini, juusto ja juustotäytteiset pepperonit himottivat Miehen vetäessä niitä vieressä. (Hitto, olisi pitänyt syödä se terriini kokonaan edellisenä päivänä!)..kiltisti natustin tofuani, sitä mitä siitä nyt yön jälkeen oli jäljellä. Ruisleipä maistui jotenkin kuivalta pelkän voin (siis levitteen) ja rehujen kanssa ja yritin lohduttautua ajatukseen, että kyllä tähän tottuu. Saakeli, enhän minä edes ikinä ennen ole mitään lohiterriinejä syönyt, kuinka nyt en muka pärjäisi ilman!? Ja juusto, siitäkin pidättäydyin pitkään ihan siitä syystä, että saattoi mennä koko paketti päivässä parissa, kun sen oli kotiin roudannut. Parempi oli jättää kaupan hyllylle.

Päivänä yksi ruokavalioni koostui ruisleivästä, margariinista (vegaaninen tietty), kurkusta, tomaatista, salaatista, pepperoneista(ei niistä juustotäytteisistä), marinoidusta tofusta, nuudeleista, ketsupista, rusinoista ja manteleista sekä teestä.

Suolaista himotti ja lueskelin nachopussin kylkeä darrahimoissani, mutta valitettavasti nachot olivat juustosellaisia, ja jouduin jättämään ne kaapinhyllylle. Päädyin siis nuudeleihin ja pepperoneihin.

Tosiaan, jo joulukuun lopulla oltiin varauduttu siihen, että tammikuu menee vegenä, joten vegelevite oli ostettu Miehenkin jääkaappiin. Edellisenä päivänä myös tofu, tietäähän sen, että nälättää ennen nukkumaanmenoa, kun on ollut vuotta vaihtamassa. Jo yöllä siis kiltisti leipää ja tofua.

”Vegaaninen tammikuu” hm. Näin paperille pantuna (tai koneennäytölle näppäiltynä) pistää miettimään, että olisikohan pitänyt keksiä tällekin hieman raflaavampi nimi..? Suora sovellus vanhasta kunnon tipattomasta. No samapa tuolla, jospa se ei nimi kuukautta pahentaisi, vai miten se nyt menikään.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ihan tarkalleen en muista, mistä ajatus edes lähti. Olisiko viimeinen päätös tehty kampuksen keittiössä, muitten suunnitellessa ja kokkaillessa omia vegesafkojaan?Paljon mahdollista. Taikka kenties Kokouksessa, johon pöydän antimet sillä kertaa oli tuonut ilmeisesti hyvin pitkälti vegeruualla elelevä kokoustoverini. Ehkä niin. Tilanne on joka tapauksessa nyt se, että kolmatta päivää aloittelen vegeruualla ja tavoitteenani on einestää vastaavalla tavalla koko tammikuu.

Alunperin minun ei ollut lainkaan tarkoitus väsätä mitään blogia tai edes sen kummemmin päiväkirjamerkintöjä kuluvasta kuusta. Kuitenkin, kun nyt tässä jo parin päivän aikana on tullut tilanteita, joissa olen joutunut pohtimaan asiaa jos toistakin, googlettamaan ja miettimään, mitenkä tämä homma nyt oikein menikään ja mitä sitä tuli itsensä kanssa edes sovittua, niin, miksipä en kirjaisi kokemuksiani ylös? Varmasti kuluvan kuukauden aikana eteen tulee tilanteita, jotka olisi itsestäkin ihan mielenkiintoista muistaa jälkeenkin päin. Ja koska olen melkoisen laiska tapaus, en luota lainkaan siihen, että jaksaisin kuitenkaan koko kuukautta kirjoittaa vaan itselleni. Huomasinkin tässä pyöritelleeni ideaa blogista, tuumasta toimeen siis.

Blogin pitämisestä minulla ei ole minkäänlaista kokemusta, voi olla, että kukaan ei edes tänne eksy lueskelemaan, mutta mitäpä siinä menettääkään, että tekstit edes lähtökohtaisesti on pistetty muittenkin luettaviksi..

Joten tästä se alkaa, Vegaaninen tammikuuni, ylöskirjattuna tänne internetin ihmemaahan.
Enjoy,